Sorsastuskausi käynnistyy

Sorsastuskausi käynnistyy

Sorsastuskausi käynnistyy taas

Kauan odotettu sorsastuskausi käynnistyi tiistaina puolilta päivin. Tomin kanssa olimme sopineet, että iltasella lähdettään kaislikkoon kytikselle, josko joku siivekäs kohdalle osuisi. Omalle kohdalleni osui myös vapaapäivä, joten olin tuossa kotirannassa istuskelemassa jo heti tuolloin puolilta päivin ja ihmettelemässä, josko siihen lintuja laskisi.

Kahdentoista kellonlyönnin jälkeen alkoi tasaisesti paukkua siellä täällä, mutta varsin rauhallisesti. Toki arkipäivä, joten varmasti moni oli töissä, eikä tuohon aloitushässäkkään päässyt mukaan. Lisäksi keli oli aurinkoinen, lämmin ja tuulinen, ettei mikään ihannekeli sorsien liikkumiselle päiväsaikaan. Sitkeästihän nuo kaislikoissa tuntuvat tuollaisella kelillä olevan, ja jos lentelevät, niin usein varsin korkealla. Mutta jahtimiehelle varsin nautinnollinen ilma, jos sitä saalista ei ihan kaikkein tärkeimpänä pidä, vaan itse tapahtumaa, että saa olla mukana ja nauttia siitä pienestä jännityksestä, jonka tuo passissa olo tuo tullessaan.

Muutamia lintuja siinä lenteli kotirannankin ohi, mutta hiukan kaukaa menivät, jotta olisi viitsinyt ampua. Muutaman tunnin jälkeen ajattelin, että on aika laittaa vene valmiiksi illan ajelua varten ja aloin kantaa naamioverkkoa yms veeneeseen, niin eikös silloin sitten lentele lintuja suoraan yli, kun ei ole haulikkoa lähimaillakaan. Muistui mieleen lapsuuden muutamat jänisjahdit isän kanssa. Isä osoitti paikan, johon passiin menin ja koira otti haukun. No, reipas liikunta ja pikkupakkanen teki sen, että kun jäi paikalleen, niin hätähän siinä tuli. Ja kun laitoit haulikon nojaamaan puuta vasten ja menit tarpeillesi puun toiselle puolelle toisenlainen ase kädessä, niin muutamankin kerran jänöjussi tuli verkkaisesti loikkien ampumahollille. 🙂

Illalla sitten ajeltiin erääseen suureen kaislikkoon passiin jo siinä ennen kahdeksaa. Ja siinäkun houkutinkuvia laitettiin uimaan, niin kaislikosta nousi hätäisimmät sorsat lentoon ja karkasivat pois paikalta. Ja pitkin iltaa lintuja lenteli kaislikon yllä enemmän ja vähemmän, ja muutama lensi ihan holliltakin, mutta kun ukot vaan puhuvat p””aa, niin liian myöhään aina huomattiin ja ampumatta jäi. Lisäksi veneen takana oleva kaislikko on niin pitkää ja paksua, että sinne jos linnut putoaa, niin löytäminen on kyllä kiven takana. Kerran jos toisenkin sen kokeneena, joten avoveteen oli pyrittävä pudottamaan.

Mutta ei tällä kertaa. Laukaustakaan ei ammuttu, mutta vauhtia ja vaarallisia tilanteita kyllä oli, joten uudemman kerran on mentävä. Lisäksi Contouriin tuli kiinnike, jolla sen saa vaikka haulikkoon kiinni, niin josko saisi vaikka sellaisen metsästysvideonkin tehtyä. Mutta vaikka saalista ei tullut, niin mukavaa oli. Oltiinpahan osana suurta metsästystapahtumaa ja se riittää. Se saalis tulee sitten jollain muulla kertaa ampumahollille.