Kipinä hukassa…?

Kipinä hukassa…?

Joskus vaan käy niin…oli havaittavissa jo viime syksynä. Kai se sitten on niin, että kun tuolla satoja tunteja kollaa, niin ainakin jollain tavalla tulee “mitta täyteen”…noh, ei luovuteta vielä kun ei ole edes kunnolla kesä alkanut. Mutta ihan valtavaa poltetta ei tuonne vesille tällä hetkellä ole, mutta pari reissua sentään, joista juttua tässä…

Viime viikolla kävin kahtenä päivänä jigiä paiskomassa tuolla jossain. Ekana päivänä oli emännys mukana aurinkoa ottamassa Busterin takapenkillä. Harmi vaan, ettei oikein kunnolla aurinko paistanut 😉

Vähäluoto-nimisen saaren pohjoispäässä hyvin pitkälle saaresta ulospäin työntyvää harjannetta jigillä pommitin, mutta tuloksetta. Toki kuhat ovat vielä kutukarkeloissaan, että sattumaa, jos sieltä kuhan olisi saanut, mutta ainahan tuota passaa yrittää. Lisäksi tuon saaren kupeessa olevia muita penkkoja hetken kaiutin, ja jigiäkin liotin, mutta ei tulosta. Ei muutakuin kotia kohti palju tyhjänä, mutta emännys hymyssä suin, kun sai ekaa kertaa istua Busterin ratissa ja vielä koko kotimatkan…oli muuten aika outoa istua omassa veneessä jossain muualla kuin ratin takana 🙂 ja pakko antaa pisteitä sinne ratin taakse. Meni varsin mallikkaasti tuo ajelu liukuun nostoineen ja koneen trimmauksineen 🙂 🙂

Toisena päivänä kävin koputtelemassa erästä isoa, matalaa lahtea, josta isäukko saanut keväisin, ja myös tänä keväänä, verkoilla varsin hyvin kuhaa. Liekö tuolla jossain kutupaikka piikkiniskoilla, mutta ainakaan meikäläisen jigiin ei ottanut. Pari kertaa oli jigin häntä solmussa, mutta ei sen enempää. Kotimatkalla pysähdyin hetkeksi tuohon varsin tuttuun kuhan kutumatalikkoon vielä onnea kokeilemaan, mutta ei onnistunut edes siinä. Kuuleman mukaan ovat siitä ihan kunnon mörköjä nostelleet, mutta en minä. Näillä mennään…. 🙂

Verkkoja on liotettu myös tuossa kotosalmessa. Jos jonkinnäköistä kalaa on ollut saaliina, enimmäkseen lahnoja ja suutareita viime päivinä. Vesi alkaa vaan olla jo sen verran lämmintä, että tuotiin verkot pois, kun alkoivat jo päivän jälkeen kerätä limaa itseesnä.

Ahvenet kaikkosit pikkuhiljaa katiskoista, kun kutuhässäkät alkoivat olla ohi. Noh, niitä olikin useamapana päivänä enemmän kuin tarpeeksi 😀 mutta mahtavaa oli kokeilla noita Kivikankaan katiskoja ja varmuudella tulee otettua mukaan päivän mittaisille jigireissuillekin. Ainakin Lokka….ei paremmasta väliä!

Lisäksi vielä asia, jonka jo tuonne naamakirjaankin päivittelin, niin on tänä keväänä ollut kyllä jonkin sortin kumma sattuma, että kun meikäläinen veneeseen istahtaa, niin varmasti on aurinko pilvessä ja tuulee pohjoisesta. Ja kalat kateissa…lieneekö kateissa sittenkin enemmän tatsi kalastukseen, kuin kipinä koko elämän mittaiseen harrastukseen? Aika ja kesä näyttävät, mutta niinhän se aina on käynyt, että lopulta havaitsee varsin usein istuvansa Busterin keulassa virveli kourassa, ja hinaa piikkiniskoja veneeseen. Tuskin tämäkään veneilykausi on poikkeus….

1-IMG_6854