Aurinko herätti ahvenet

Aurinko herätti ahvenet

Alkuviikon jigireissut kirvoittivat hymyn huulille

Viimeinen lomaviikko alkoi maanatai aamuna auringonpaisteella, ja oli avokin kanssa puhuttu, että startataan jigireissu käyntiin heti aamusta. Meri oli tyyni ja lämmöt kovaa vauhtia kohoamassa hellelukemiin. Lundin keula kohti apajia, ja mielessä siinti ajatus mahdollisesta auringon ja korkeapaineen vaikutuksesta kalan aktiivisuuteen. Positiivisessa mielessä siis.

Jo ensimmäisellä pysähdyksellä kävi selväksi, että kalaa on paikalla ja varsin aktiivisesti kävi jigin pyrstöä repimässä. Siitä alkoi hetken jigiralli todellisen ottivärin löytämiseksi. Eikä siinä kauaa tarvinnut ihmetellä, kun väri oli löytynyt: hailakan sinivalkoinen sirppipyrstö. Eri kokoista raitapaitaa kävi näytillä isompien ollessa 300-400 gramman välillä. Lundin sumpussa alkoi olla melkoisen mukavaa pärskettä varsin nopeasti.

IMG_0864

Ahven kävi hanakasti kiinni tarjottuun jigiin

Puoli kahden maissa lähdettiin ajelemaan kotia kohti pakollisten juttujen vuoksi. Siinä kohtaa ahvensaldo oli 50:n hujakoilla. Lisäksi näytillä kävi seitsemän haukea, jotka kooltaan normikokoisen vaapun ja kahden kilon välillä.

Uusi yritys

Parin tunnin päästä ajelin yksikseni takaisin pelipaikoille. Sama jigi kävi edelleen, ja parissa tunnissa saldo oli 40 raitaista lisää. Mutta luonnollisesti pienimmät lähtivät kasvamaan, ja mitään mörköjäkään ei tullut, joten isomuksia ei tarvinnut vapautella. Hiukan toistakymmentä pistin illan tullen fileiksi.

Ahvenen syönnin rauhoittuessa ajelin vanhoille tutuille penkoille kuhaa hetkeksi jigaamaan, ja paikallahan nuo olivat. Kävivät jigiin varsin aktiivisesti kiinni, mutta ei auttanut, vaan kohti kotia oli lähdettävä jo hyvin varahin. Kävi perinteiset, ja aurinko yllätti kalastajan…koska tänä kesänä paljon rusketusta ei ole tarvinnut  hankkia, niin allekirjoittaneen kananmunan valkoiset reidet paloivat siihen kuntoon, että vielä tätä kirjoittaessa verkkarien kangaskin kirvelee. Olihan noita jollakin voiteella suojattu, mutta liekö kaapista lähtenyt väärä voide matkaan….

Kaikesta palaneen nahan kärystä huolimatta mahtava päivä!

Meno jatkui seuraavanakin iltana…

Seuraavana iltana uusi yritys ja noin 40 raitakalaa ja yksi pitkä, vihreä kala saaliina. Ainoana muutoksena, että ahvenille kelpasi kunnolla ainoastaan kultahileinen vihreä mikrokalajigi. Pitkästä aikaa voi sanoa, että kalareissun fiilis oli ajatuksella “Hei Hulinaa”. Tapahtumia riitti. Ja tästä se vielä paranee, kun syksyä kohti mennään. Vielä kun saan hankittua elektroniikkaa veneeseen, niin alkaa uusien kalamestojen metsästys. Tuohon elektroniikka-asiaan saattoi tänään tulla ratkaisu, mutta siitä tuonnempana enemmän.

Vielä on kesää jäljellä, niin maalla kuin merelläkin. Nauttikaa, kun siihen on mahdollisuus.

Kireitä siimoja!

Pasi

 

IMG_0876

Hämärä keli, hämärä mies ja siiman päässä rimpuileva ahven